Oon huomannu että mietin ihan liikaa. Ajattelen kokoajan että entä jos ois toisin, entä jos musta lakataanki pitämästä, entä jos joku ajattelee musta sitä ja tätä, entä jos en pystykkää johonki, entä jos muilla menee hermot ku kokoajan sanon jostain tai teen jotain yms, entä jos tyrkytän itteäni liikaa muille ihmisille sillee hei nähäänkö tänään ymsyms. Mulle on sanottu siitä. Eräältä taholta tulee kokoajan huomautuksia että nainen, ajattelet liikaa! Lakkaa ajattelemasta ja ota ilo irti elämästä, kaikkea ei tarvitse suunnitella valmiiksi, älä epäile ryhtyä johonki, älä epäile lähteä johonki, luota itseesi, ole oma itsesi ja loista!
Jos vaan ajattelen kokoajan, ei mulla koskaan tuu lähettyä mihinkään, enkä saavuta yhtään mitään vaan istumalla yksin ja ajattelemalla.
"Nosta katseesi lattiasta,
astu rohkeasti ulos aurinkoon,
myös sulle paikka täällä on.
Hei älä pelkää kateellisten katseita
ei ne sua kaataa voi
vaikka kuinka yrittää"
Wuf. Tekisi mieleni taas äänittelemään. Tämä on taas tätä että ku tahtoisin äänitellä jotain nii isällä on laitteisto mukana enkä sitte pysty ja yöllä taas ei viiti alkaa kiekumaan ja siten herättelemään koko taloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti